Valokuvataide – onko valokuvaus taidetta ensinkään

Selvää on, ettei valokuvataide tai taidevalokuva vielä nauti samanlaista arvostusta kuin perinteinen kuvataide tai kuvanveisto. Useimmille valokuvaus on arkipäiväistynyt digitaalisen valokuvausteknologian kehittymisen myötä. Älypuhelimin varustetut kansalaiset tuottavat päivittäin digitaalista kuvasisältöä erilaisille sosiaalisen median alustoille, Instagramiin, Facebookiin, Pinterestiin….Mahdollisuuksia ilmaisuun on monia. Valtaosa sosiaalisen median alustoille tuotetusta kuva-aineistosta on kuitenkin joko henkilökohtaisen elämän dokumentointia tai kaupallista tiedottamista, mainostamista. Onko tämä valokuvataidetta? Siinäpä kysymys.

Mitä on valokuvataide? Millaista valokuvaa voi pitää taidevalokuvana? Miten valokuvataide tai taidevalokuva määrittellään? Lähdetään liikkeelle valokuvataiteen määritelmästä. Wikipedia kertoo: ”Valokuvataide on valokuvausta taiteellisena mediana. Kaikki valokuvat ovat visuaalista kulttuuria, mutta valokuvauksessa on sen alussa asti ollut pyrkimys myös taiteellisiin ilmaisuihin”.  Siis konkreettisesti:

Valokuvataide on valokuvia, joissa on pyrkimys taiteellisiin ilmaisuihin.

Seuraavaksi on syytä tarkentaa, mikä on taiteellista ilmaisua, taidetta. Wikisanakirjan mukaan taidetta on luovan inhimillisen toiminnan tuotos, joka ”ilmaisee eri keinoin keskeisiä tai merkittäviä inhimillisen kokemuksen puolia suhteessa vallitsevaan olevaiseen tai koettuihin fantasioihin”. Kun edellä olevan kokoaa yhteen päädyn seuraavaan johtopäätökseen:

Valokuvataide on valokuvausta, jossa on pyrkimyksenä luovasti tuottaa inhimillisiä tunteita kuva-aiheilla, jotka pohjautuvat joko todelliseen maailmaan tai mielikuvitukseen.  

No onpas vieläkin aika ympäripyöreää. Sosiaaliseen mediaan paiskattu teknisesti onnistunut kuva vastasyntyneestä täyttää edellä olevan valokuvataiteen määritelmän. Sen on tarkoitus herättää tunteita. Ja sen vauvakuva varmasti tekeekin. Läheisissä, mutta entä laajemmin? Eikö kuva olekin suurimmalle osalle kohtalaisen merkityksetön? Silloin kun kuva ”tuottaa inhimillisiä tunteita” ennakkoon rakentuneisiin subjektiivisiin asetelmiin, kuten sukulaisuus, tuttuus, some-seuraajat jne, kuvan arviointi ja tunteiden herättäminen on ainakin jossakin määrin subjektiivista.

Määritelmä edellä kaipaa siis vielä hiomista. On tärkeää korostaa, että ollakseen taidevalokuva, valokuvan tulee herättää inhimillisiä tunteita objektiivisen arvioinnin perusteella. Mitä laajemmin näin tapahtuu, sen parempi. Päädyn lopulta seuraaviin määritelmiin:

Taidevalokuva (=valokuvataide) on todelliseen maailmaan tai mielikuvitukseen perustuvasta kuva-aiheesta tuotettu valokuva, joka objektiivisen arvioinnin seurauksena kykenee tuottamaan katsojalleen inhimillisiä tunteita.

Tämän kanssa voin jo  elää. Taidanpa tehdä tästä itselleni seinätaulun!